Mitä pelko ja rohkeus on?
Sen ajan kun olen tätä prokkista puuhannut ja tästä ihmisten kanssa puhunut, niin olen tosi useasti saanut kuulla olevani rohkea. Nyt mä jäin miettimään sitä ja mun mielestä tämä ei kauheen rohkeeta ole – mä teen vaan jotain mistä mä olen tosi innoissani ja mitä mä olen jo vuosia haaveillut.
Onhan toki se, että mä laitan kiinni tuhansia euroja johonkin, josta en tiedä mitä siitä lopulta tulee ja se, etten tiedä miten koko tämä reissaus tosiasiassa tulee toteutumaan ja hoituu, rohkeaa. Mutta musta tuntuu, että liian kiinni lyödyt suunnitelmat rajoittaa vaan liikaa, ja luulen, että just sen mun puutteellisen suunnitelman vuoksi ihmiset ajattelee, että tämä on rohkeaa.
Eikö mua sitten pelota ollenkaan, mikään?
Kyllä, mutta pelko on ehkä väärä sana. Epäilyttää ja jännittää on ehkä oikeammat sanat niille tunteille. Ihan aluksi mua jännittää se pakulla ajaminen, koska en tosiaan ole niin isoa autoa ikinä ajanut. Tällä hetkellä mulla on Opel Corsa joka pikkuruinen, ketterä ja jolla mahtuu kaupungissa pieneenkin rakoon.
Silloin, kun mä olin sitä autoa hankkimassa, katsoin YouTubesta TM:n koeajon ja arvostelun kyseisestä autosta. Siinä oli vielä mimmi koeajamassa, niin ajattelin, että hän ei ehkä ole niin kriittinen ja vaadi autoilta niin paljon, kuin herra kollega. Ainoa mitä muistan siitä on, että tämä mimmi mainitsi sen, että auto lähtee liikkeelle tahmeasti. Siinä on siis 1,2 litrainen moottori, mikä on pieni, eikä tehoja siis ole kauheasti. No, mä sitten ajattelin, että ei se niin hidas voi olla, että mä siitä kärsisin. Nyt kun mulla on jo toinen samanmallinen auto, koska siinä on lämmitetty ohjauspyörä, niin kyllä mä voin sanoa, että moottoria saa huudattaa, kun moottoritien liittymään tulee, ettei jää jalkoihin. Koska tämä on se, mihin mä olen nyt tottunut ja koska mä en meinaa saada tätä pikku-autoa kiihtymään, niin epäilen, miten mä saan sen ISON ikinä kiihtymään niin, että en jää jalkoihin motarilla??? 🫣
Koska kaikki ihmiset joiden kanssa tästä olen keskustellut, ei ole saanut mua vakuuttumaan, niin kysyin tekoälyltä siitä kiihtyvyydestä. Se helpottikin tätä mun tuskaa ja epäilyä vaikka kuinka, koska se löi tiskiin faktaa moottorien koosta ja turbon toiminnasta. Neuvoi myös miten ne tehot saa autosta parhaiten irti. Eli, no problem!
Sitten se itse rakentaminen. Sekään ei pelota, vaan jännittää ja mua jännittää, koska en aiemmin ole tällasta tehnyt ei siksi, että en osaisi. Mä en siis epäile, ettenkö osaisi sitä tehdä, se on vaan kiinni siitä asioiden selvittelemisestä.
Jännitys on hyvä asia ja kiva tunne!
Some tietää parhaiten
Yksi paikka josta niitä asioita ei kannata selvittää, on some. Mä olen lukemattomissa vanlife-ryhmssä FB.ssa ja ne kommenttikentät on tosi raakaa luettavaa. Teet mitä vaan, niin se on väärin. Ja tätä mieltä on yleensä ne, jotka on siellä ryhmässä vaan, koska ne ajattelee tietävänsä kaikesta kaiken ja parhaiten. Negatiivisia ihmisiä. En siis lue enää ollenkaan niitä, vaan päätin, että koska sen Vanlife-tallin rakentajan mielestä mulla oli homma hanskassa ja ajatukset oikein, niin meen sillä ja kysyn apuja ja neuvoja ainoastaan ammattilaisilta. Tuo some on omiaan lyttäämään ja saamaan ihmiset epäilemään itseään.
Ja sitten se tärkein, että mähän teen tätä itselleni. Mä olen ostanut sen omalla rahalla ja siitä tulee mun. Mulle itselleni, mun tarpeille ja mun käyttöä ajatellen. Sillä ei ole mitään väliä, mitä joku tuntematon on mieltä mun ratkaisuista, varsinkaan kun sitä mielipidettä ei ole kysytty.
Mä en usko, että on niin isoja juttuja ( sen ihan ensimmäisen eristämisen jälkeen, joka suojaa autoa kondenssivedellä ruostumiselta ), että niitä ei voisi korjata jos jotain “mokaa”.
Teenkö sittenkin kaiken itse?
Mä olin ajatellut, että esimerkiksi siinä sähkö-systeemin ja diesel-lämppärin asennuksessa olisin pyytänyt apuja ja ulkoistusta. Toisaalta, mitä enemmän mä mietin sitä, niin sitä enemmän mulla tulee sellanen olo, että mua tulee lopulta harmittamaan, jos en tee niitä itse. Koska en usko, ettenkö osaisi niitä asentaa, kunhan asiat kunnolla selvitän. Apuja ja varmistusta pyydän kyllä niiltä, jotka oikeesti osaa, mutta mä haluan oppia sen myös itse.
Jännittääkö siis? Kyllä, mutta hyvällä tavalla.
Ne on oikeestaan ne isoimmat jutut joissa olen vielä epävarma. Tuulettimen asentaminen kattoon, koko aurinkosähkö-systeemi kokonaisuutena ja lämppäri. Eli, ei muuta kun sinne YouTubeen etsimään videoita ja opiskelemaan! 😅
Entä ne kaikki, “mitä jos”?
Sittenhän vois miettiä maailman tappiin asti, että mitä jos… Mitä jos rahat loppuu? Sitten käydään töissä, sijoitetaan ja tehdään lisää rahaa. Mitä jos auto hajoaa? Sitten se viedään korjaajalle.
Näitä “mitä jos” juttuja on aivan turha miettiä sen enempää, koska ne mietitään sitten JOS ne tapahtuu. En anna niille yhtään ylimäärästä energiaa.
Ja mähän olen jatkanut sitä sijoittamista joka kuukausi, eli mulla on sellanen pieni puskuri jo, niitä “mitä jos” tilanteita varten. Eletään kuitenkin hetkessä, eikä mietitä sitä pahinta!
Pitää vaan olla ruokkimatta alitajuntaansa niillä peloilla, eikä kylvää sinne epäilyksen siemeniä, tai ajatuksia tapahtumista, jotka on pelkkää mielikuvituksen tuotetta ja kauhukuvia.
Mutta, nyt on siis retkipaku countdown käynnissä!
6 yötä siihen, että saan auton!!
Ei ole siis kauaa siihen, että saan auton kotiin ja voin alkaa sitä ropeloimaan. Pitää varmaan alkaa tekemään ostoslistaa siitä, mitä kaikkea ihan ensimmäisiin askeliin tarvii hankkia. Ihan aluksihan se on vähän purkamista, siivoamista ja pohjustamista. Ei niin mielenkiintosta, mutta pohjatyöt on hyvä tehdä huolella, niin ei sitten ruostu alta. 😅
Koska tämä on vähän odottelua vielä muutaman päivän, ennen kuin mitään alkaa kunnolla tapahtumaan, niin kävin aamulla nostamassa kuntoa kuntoportaissa. Millään ei olis jaksanut tänään ja kiinnostuskin oli täys nolla, mutta silloin se onkin just tärkeintä tehdä. Puskea itseään silloin kun ei ole kiinnostusta.
Siellä olikin sitten sopivasti joku junnujen jääkiekkojoukkue harjottelemassa ja juoksemassa niitä portaita ylös alas. Pikkasen loi lisäpaineita ja oli hyvä lisätsemppari siinä kun reidet oli ihan hapoilla. Ylös pääsin kuitenkin ja onneksi lähdin, koska olo oli sen jälkeen ihan mahtava ja maisemat huipulta merelle upeat!
Huipulla! 🙌 Jäädään laskemaan öitä ja nähdään taas pian!
P.S Instan puolella lisää juttua!