No niin, retkipaku on korjattu, mä olen kaupungissa, netti toimii ja tässä mennään nyt! Onko retkipakun rakentaminen vaikeaa?
Kauheesti on ehtinyt tapahtua pienessä ajassa ja sisukset alkaa näyttämään jo ihan sille, että kohtahan tänne voi jo muuttaa. Tai niin ainakin mun kuvitelmissa 😅
Se aikaa vievin ja hankalin vaihe, joka on ollut eristäminen ja rimojen kiinnittäminen seinään, on nyt takana ja vanerointikin on ilmestynyt seiniin ja kattoon. Millaista tämä tähän mennessä sitten on ollut? Helppoa, vaikeaa?
Eristys
Itse eristys oli leikkaa-liimaa-askartele, eikä niinkään hankalaa, vaan aikaa vievää. Kuka vaan osaa leikata pehmeästä materiaalista reikään sopivan palasen ja liimata sen kiinni. Mutta sitten, kun niitä reikiä on 274 ja rakoset siihen päälle, jonne pitää tunkea villaa, niin siinä vierähtää hetki. Onneksi oli hyvät Eaglefelt tuotteet niin siitä ei ollut onnistuminen kiinni. Tämän kohdan vaikeusasteeksi sanoisin, että…
2/10
Rimoitus
Rimotius olikin sitten ihan toinen projekti. Aloin jo miettimään elämänvalintojani ja koko homman ulkoistamista, mutta kovalla mietinnällä ja kirosanojen saattelemana sain kuitenkin rimoituksen seiniin ja kattoon.
Siellä auton sisällä on niitä rakenteita, joihin ne rimat saa oikein hyvin kiinnitettyä ruuvaamalla. Osa rakentajista tekee niittimuttereilla, eli poraa reiän johon puristetaan niittimutteri, jossa on kierteet ja johon sitten porataan se ruuvi. Mä porasin suoraan metalliin itseporautuvilla ruuveilla, mutta jouduin silti poraamaan reiät ruuveille, koska mun voimat ei riittänyt painamaan ruuvinväännintä niin, että ruuvi olisi porautunut metalliin itse.
Sen lisäksi, että ruuvasin ne rimat kiinni sinne pakun seiniin ja kattoon, laitoin joka riman kiinni Sikaflexillä. Tämä ihan varmistukseksi, mutta myös sen takia ettei puu natise, kun auto on liikkeessä kun siinä tulee kuitenkin pientä nitkutusta puun ja metallin väliin. Nyt siinä on pehmusteena välissä vielä se joustava asennusliima.
Mutta, niin kuin sanottu, niin sinne rakenteisiin on helppo kiinnittää niitä rimoja, mutta kun niitä rakenteita ei ole joka paikassa, johon niitä rimoja tarvii. Piti siis sahailla, liimailla ja käyttää mielikuvitusta siinä, että sai tarpeeksi rimaa sinne vanerin taakse. Mä laitoin niitä rimoja sinne niin, että nyt on! Kun olen katsellut noita muita rakentajia, niin suurimmalla osalla on pelkästään niissä rakenteissa ja veikkaan, että se toimii oikein hyvin niinkin. Mä vedin varman päälle ja mun mantra tämän vaiheen aikana oli, kaikki tämä jää piiloon. Tämän askeleen vaikeusaste…
7/10
More is more
Musta tuntuu, että mä olen tehnyt kaike vähän silleen, ennemmin överit kun vajarit – meiningillä. More is more, sillä mennään. Mikä ei tietysti ole paha asia, vaan mulla on nyt vaan vähän enemmän sitä tiivistettä sen tuulettimen ympärillä, vähän runsaammalla kädellä sitä asennusliimaa, että rimat pysyy seinissä ja vähän enemmän sitä rimaa, että seinät ja katto pysyy paikoilla. Nyt tämä homma on onneksi takana päin ja siirrytään vanerointiin! Siinä peittyy niin iso pala seinästä yhdellä kertaa, että projekti tuntu ottavan jätti harppauksen eteenpäin lyhyessä ajassa.
Vanerointi
Mä valitsin seiniin ja kattoon 4mm koivuvanerin. Se tuli 120 x 240 cm levyinä ja oli vähintäänkin hankalaa käsitellä. Se on sopivan ohutta, että se taipuu sinne “ei niin suoriin” seiniin, mutta tosi muljua käsitellä. Koska tämä on se pinta, joka jää näkyviin, niin sitä kannattaa sahata TOSI hitaasti pistosahalla/kuviosahalla tai laittaa teippi siihen sahattavaan kohtaan. Muuten se repii sen vanerin reunan rikki ja sitä saa kittailla umpeen. Ja jos pinnan meinaa jättää puun väriseksi, eikä maalailla, niin silloin se on esteettisyydelle vielä tärkeämpää.
Tämä kohta oli niin kiva, tyydyttävä, mutta samalla aikaa vievä! Niitä kulmia ja kaarteita kun on siellä auton sisällä niin paljon, että vaikka mittasi ja piirsi sahattavan palan muodon ja koon vaneriin, niin sitä sai juosta sahaamassa uusiksi monta kertaa. Mutta ai että mikä olo siitä tuli, kun sai palan istumaan sinne niin kun se olis tehtaalla tehty 💪
Vaikeusaste tulee lähinnä siitä, miten aivot saa ymmärtämään minkä näköinen palan pitää sahauksen jälkeen olla ja kuinka monta kertaa sen joutui sahaamaan uusiksi. Turhautumista, mutta ei vaikeutta ja itse sahaamisessahan ei ole mitään vaikeaa, seuraa vaan viivaa.
5/10
Pohjatyöt ja maalaaminen
Tämä vanerointi vei retkipakun ihan uudelle tasolle! Nyt mulla oli siisti vaalean puun värinen kotelo, jonne sai alkaa mallaamaan sisään kaikkea, mitä olin sinne ajatellut mahduttaa 😅
Mutta ensin oli kitillä ruuvinkannat piiloon, kuivumisen odottelu ja hionta. Kun kaikki pinnat oli tasoiteltu, niin mä kävin vielä kaikki seinät ja katon läpi hiomakoneella. Se vanerin pinta kun on vähän karhea, niin siitä tuli ihan sileä ja maalin sai siihen päälle nätisti. Sitten kun se oli maalattu ja kaikki eriväriset kohdat samaa valkoista, niin koko retkipaku alkoi tuntua jo valmiilta! Nyt päästään siihen hauskimpaan, eli SISUSTAMISEEN 🥳
Tämä kittaus, hionta ja maalaus on kivaa pikku puuhastelua ja vaikeusaste
0/10
P.S Sellanen pikku vinkki, että kun maalaat mitä vaan niin vedä aina viimeinen veto samaan suuntaan. Eli joko kohtisuoraan alhaalta ylös tai toisin päin. Koska, kun maalin vetää samaan suuntaan kuivumaan, niin se näyttää tasaiselta, kun valo osuu siihen. Silloin ei jää telan jälkiä 🎨
Keittiötä kohti!
Koska mulla tulee sinne se IKEAn keittiö, niin se menee sisään ensin, se kun vie just sen tilan, minkä kokoisia kaapit sattuu olemaan. Sen jälkeen rakentuu penkit ja sänky, koska niillä ei ole niin sentin päälle, minkä kokoisia ne on. Varsinkaan ne penkit. Sänky menee standardi 120 cm patjan mukaan.
Tälle näyttää esimerkiksi mun sängyn suunnitelma ja laskelma, jonka tein tuossa aamukahvia juodessa. Vaikuttavan näköistä insinöörityötä, eikö! Vaikka tämä koko projekti on aivan alusta loppuun täysin suunniteltu, niin menen 80% kuitenkin sillä, että suunnittelen konkreettisesti sen seuraavan siirron vasta, kun edellinen on loppusuoralla 😅
Lopputulos
Ei, tässä ei ole ollut mitää vaikeaa. Hankalia ja turhauttavia hetkiä, hetkiä kun on keskellä yötä herännyt ja epäröinyt, että teenkö mä nyt oikein, mutta muutaman googlailun jälkeen epäilyt on taas kadonnut. Apuja olen pyytänyt aurinkokennon katolle saamiseen, isojen ja paksujen vanereiden liikutteluun ja katon vanerointiin. Muuten olen tehnyt kaiken ihan itse. Ei sen takia, että olen koittanut todistaa jotain, vaan sen että sen on yksinkertaisesti pystynyt tekemään ihan yksin. Viimeistään muutaman perkeleen saattelemana 😆
Musta tuntuu, että suurimmalla osalla on jonkunmoinen sentin tarkka suunnitelma siitä, miten tehdä, mihin kohtaan ja minkä kokoista mikäkin on, mutta mun täytyy myöntää, että mä teen vähän tälleen… “Katotaan kun sinne päästään, että miten ja minkä kokosta tehdään” Ei se ole niin tarkkaa! Ja tällä tavalla on vähemmän asioita jotka voi mennä pieleen. Noin niin kuin mitta-laskennallisesti. 😁✌️
Mutta, nyt siis kasaamaan lisää keittiötä ja päivitän taas, kun saan IKEAt kasattua!