Nyt on siis vuorossa aurinkopaneelin punnertaminen katolle. Se painaa 21 kiloa, eli vähän apukäsiä pyysin tähän, että sain ehjänä ylös katolle.
Mä kiinnitin mun paneelin muovisilla paneelikiinikkeillä. Niitä kiinnikkeitä on erilaisia, mutta nämä valikoitui siksi, että kaupassa ei ollut muita ja nämä on sellaiset viralliset, aurinkopaneeleille tarkoitetut, niin ne lähti kaupasta mukaan. 🤷♀️ Niitä osia on yhteensä kuusi, yhdet kaikkiin kulmiin ja yhdet pitkien sivujen keskelle. Ne laitetaan tuohon kattoon kiinni ruuveilla tai liimalla, mutta mehän ollaan nähty se mun katon maali ja sen pysyvyys siellä katossa. Mä en siis luottaisi siihen pysyvyyteen viiden pennin vertaa. Kenno olisi ojassa ensimmäisessä mutkassa.
Lisää reikiä kattoon!
Päädyin siis tekemään vähän lisää reikiä sinne katton, nyt kun siihen reikien teon vauhtiin pääsin. Ja tällaiset pienet porausreiät ei tuntunut enää missään, sen 40×40 cm reiän teon jälkeen! Näitä pieniä reikiä sinne kattoon tuli aika monta ja koska sillä ruuvilla ei ole mitään minne pureutua siellä auton sisällä, koska se auton kuori ei ole kuin muutaman millin paksua. Liimasinkin sinne sisäpuolelle palat rimaa, niin niihin se ruuvi sitten uppoaa porautuessaan kiinikken läpi ja auton sisään.
Aurinkokennon kaapeleille tuli vielä kaksi reikää, jotka hioin reunoista niin, ettei terävä metalli hankaa kaapeleita rikki. Suojasin reiät ja hiotun ympäristön vielä ruosteenestomaalilla. Kaapeleiden läpiviennin sisään laitoin taas niin paljon sitä eristeliimaa, että vesi ei varmasti pääse tulemaan sisään.
Koska se paneeli painaa sen 21 kiloa, enkä halunnut nostella sitä ees taas katolle. Joten tein pakun vanhoista sisäpaneloinneista aurinkopaneelin kokoisen sapluunan, jonka avulla sain mallattua ne kiinikkeiden kohdat ja kiinnitettyä oikeisiin kohtiin.
Voimankäyttöä
Kun kiinnikkeet oli paikoillaan, niin puuttui enää aurinkopaneelin saaminen sinne katolle. Siitä ei valitettavasti ole yhtään kuvaa tai videota… Mutta siihen tarvittiin tikkaat, jotka oli vuorattu torkkupeitoilla, köyttä paneelin ympärille joka puolelle, minä katolle vetämään ja äiti alas työntämään paneeli ylös katolle. Se liukui itse asiassa aika hyvin niitä loivaan kulmaan asetettuja torkkupeitoilla vuorattuja tikapuita pitkin 😅
Sitten, kun se oli katolla niin se loksahtikin paikoilleen oikein sopivasti ja enää ei puuttunut, kuin paneelin ruuvaaminen kiinni. Koska mä olen vähän hysteerinen ja mun mielestä ei haittaa, jos tekee enemmän kuin vähemmän turvallisuuden eteen, niin laitoin vielä sitä asennusliimaa tulpaksi niiden ruuvin kantojen päälle. Auto kun koko ajan tärisee ajaessa, niin ajattelin, että se ei sitten löystytä ruuveja. Kirsikkana kakun päällä, vähän asennusliimaa vielä paneelin ja kiinnikkeiden saumoihin.
Nyt pitäisi kestää 💪
Sinne katolle jos kurkkaa, niin se visuaalinen silmä ei kyllä lepää, saa ennemminkin paniikkikohtauksen, mutta tässä mennään nyt vesitiiviys ja turvallisuus edellä! 😁
Sisätilan rimoitus, kaarevat seinät ja kulmat
Kaksi syyttä, miksi valitsin tämän korimallisen auton oli, että se on mahdollisimman suoraseinäinen ja leveys riittää sängyn poikittain asettamiseen.
No, vaikka se on mahdollisimman suorakaiteinen, kun ulkoa katsoo, niin siellä sisällä onkin sitten vaikka minkä näköistä tukikaarta, pyöreää kulmaa, sopukkaa ja uloketta. Niiden rimoitusten kanssa saikin vähän miettiä, että miten niitä saa laitettua, kun oli sellaisia paikkoja, joissa ei ollut mitään mihin rimaa kiinnittää. Lopulta sain kuitenkin rimat paikoilleen ja itseni tyytyväiseksi sille, että rimaa on tarpeeksi.
Itse rimana mulla oli 1 levy 1,9mm vaneria, josta sahasin rimaa. Vaneri kun on taipuvaa ja tosi tiukka, kun se on ristiin liimattua puuta ja sen takia se ei myös halkeili, mitä puurima helposti tekee. Ei siis tarvinnut porailla ruuveille reikiä etukäteen, vaan ruuvit sai porattua puuhun suoraan.
Vanerointi käyntiin!
Sitten se olikin ensimmäisen vanerin laittaminen paikoilleen!
Mulla on käytössä 4mm koivuvaneria joka taipuu hyvin kaikkiin kaariin ja on kevyttä, eli hyvä sitä auton kokonaispainoa ajatellen. Se ei ole se halvin vaneri, mutta se on siistiä, vaaleaa ja kun kaikki plussat lasketaan yhteen, niin se on mun mielestä paras vaihtoehto.
Sitä se sitten lähti ja tuntu, että nyt alkoi homma etenemään vauhdilla, koska niin iso osa seinää peittyi aina yhdellä vanerilla. Tai se olis ollut todellisuus, niissä kohdissa, joissa ei ollut kulmia, mutkia tai ulokkeita. Eli, ei yhdessäkään vanerissa 😅
Joka vanerin sai muotoilla jonkun mutkan mukaan tai leikata reiän johonkin kohtaan. Ja tälle se todellisuudessa näytti, kun vanerin kulma oli menossa sellaiseen kohtaan, johon ei päässyt millään tekemään “kaavaa”.
Sahaat palan ulkona sen mukaan, mitä olet autossa mitalla mittailut, mallaat paikoilleen, katsot mistä pitää vielä ottaa, palat ulos sahaamaan, palaat sisään mittaamaan, palaat ulos sahaamaan… Tälle näyttää lopputulos, kun olet ravannut tuunaamassa sitä palaa ja se mahtuu lopulta täydellisesti sinne minne se on menossa.
Tämä on siis osa kattovaneria ja jatkan tästä kun saan otettua kuvia kun tämä pala pääsee kattoon asti.
Nyt, ihanaa viikkoa ja nähdään taas pian!