Koska retkipakuprojekti junnaa paikoillaan, sota jatkuu ja osakemarkkinat antaa odottaa nousuaan, niin teen tästä postauksesta sellasen “behind the scenes”, tv-sarjan kuvausten kulisseissa, postauksen.
Mulla alkoi tällä viikolla tv-sarjan kuvaukset, jotka kestää seuraavat viisi viikkoa. Alkuviikko oli siistiä sisätyötä, mutta torstai ja perjantai oltiin koko päivät, tai päivästä iltaan ulkona. Mikä oli ihan jees, koska ilmat on ollu oikein hyvät. Ei ole satanut mitään eikä tuullut, mutta ennen kun pistän kunnon kuva-dumpin, niin laitan tähän vielä retkipakuprojektin numerot kehiin.
- Osakkeet 9 415,90
- Tili 848,54
- Yhteensä 10 265,52
Nythän on niin, että kome viimesintä osto on pikkasen miinuksella. Ei pahasti, mutta miinuksella kuitenkin. En siis myy vielä.
Mitä kulisseissa tapahtuu?
Kaksi päivää menee metsässä kuvaten ja vaikka lämpöä on 4 astetta plussan puolella, niin kun viettää 8 tuntia pihalla on parempi olla liikaa kuin liian vähän päällä. Mulla oli mun pitkä untuvatakki ja rukkasissa sellaset kertakäyttö lämppärit ja oli oikein hyvä fiilis koko päivän.
Lähes koko päivän kun joutuu seisomaan hiljaa paikoillaan, koska ottojen aikana liikuminen on enemmän tai vähemmän kiellettyä, ettei siitä tule mitään ääntä. Siinä tulee helposti vilu, ellei ole varustautunut oikein.
Se mikä tässä ammatissa on ihan sairaan kivaa on, kun pääsee sellasiin paikkoihin joihin kaikilla ei ole pääsyä. Yleisöltä suljettuihin paikkoihin. Ja paikkoihin joiden olemassaolosta ei vaan tiennyt, niin kun nämä Stockmannin rauniot Kauniaisissa.
Näihin raunioihin liittyy aika traaginen tarina. 1918 alotettu rakentaminen jäi alkutekijöihin, kun espanjantauti tuli ja vei Franz Stockmannin vaimon Edithin ja sen jälkeen on vähän epäselvää, oliko se syöpä vai samainen espanjantauti joka vei Franzin. Jäljelle jäi vajaa 12-vuotias poika ja tulevan huvilan kivijalka, jota luonto alkaa kovasti ottaa takas omakseen.
Ihan mielettömän upee paikka, vaikka onkin pelkkä kivijalka! Älyttömän kokoinen ja voi vaan kuvitella, mille huvila olis valmistuttua näyttänyt. Tämä paikka pitää ehdottomasti tulla katsomaan vapaalla ja ajan kanssa.
Töissä festarifiiliksellä
Se mikä tämmösissä tuotannoissa on ihan mahtavinta, on se työryhmä. Koko ajan oppii tuntemaan uusia ihmisiä ja saa tehdä töitä uusien ihmisten kanssa. Yleensä työryhmistä löytyy tosin joitain vanhoja tuttuja, koska ala on verrattain pieni, ihan uusia ihmisiä ja just alalle tulleita tai tulevia. Aika lailla joka tuotannossa on myös joitain työharojottelijoita, koska kaikkea mitä tähän liittyy, oppii vaan tekemällä.
Tavaraa tällasen, sanoisin tätä kuitenkin pienemmän puoleiseen tuotantoon, tulee pari autollista tekniikkaa, valot, ääni, kamera ja siihen päälle kaikki järjestelijän kamat. Tällä kertaa oli esimerkiksi ruokailutelttaa, kuvauspaikka cateringia ja maski/puku/wc vaunua, jossa tehdään näyttelijöille puku ja maski vaihdot, eri kohtauksiin.
Sitten on vielä erillinen tila, jossa on puvustus, maski ja kaikki meidän kamat. Nyt meillä oli käytössä iso luokkahuone työväenopistolla, josta ei tietenkään ole kuvaa, koska sinne mentäessä ja siellä ollessa, ainoa ajatuksissa oleva asia on, sen päivän kohtaukset.
Takas koulun penkille
Siinä välissä kun odotellaan, että kuvauspaikka vaihtuu, saa autella lapsinäyttelijöitä läksyjen kanssa. Täytyy sanoa, että nämä nykyset koulukirjojen tehtävät on kyllä aikamoisia. Muutama meitä aikuisia tarvittiin, ennen kun tajuttiin mitä näissä tehtävissä haetiin 😅
Maski ei matkusta kevyesti
Monella työryhmän jäsenistä on myös aikamoiset määrät omaa tavaraa mukana, niin kun mulla. Koko mun meikki- ja hiusarsenaali, koska ikinä ei tiedä mitä tarvitsee, niin pitää varautua kaikkeen. Tähän maski osastoon kun kuuluu koko kroppa, ei ainoastaan hiukset ja kasvot. Pitää olla varautunut siihen, jos jollain on kynsilakkaa ja se pitää ottaa pois tai jos halutaankin, että kynsilakkaa laitetaan. Mulla on aina pussi mukana, jossa on n. 20 eriväristä kynsilakkaa. Jos puvustaja pukee näyttelijän hameeseen ja sääret pitää yhtäkkiä ajella, niin pitää olla kamat siihen. Deodorantti pettää, niin tarvitaan dödä…
Mikä on se kaikkein stressaavin kohta tässä työssä?
No, se on tämä…
Sarjoja ja elokuviahan ei kuvata kronologiseti, vaan silloin kun ollaan jossain tietyssä paikassa, niin kaikki kohtaukset jotka tapahtuu siina paikassa, kuvataan saman tien. Se tarkoittaa sitä, että jos sarjassa on vaikka 10 jaksoa, niin samana päivänä voidaan kuvata kohteuksia jaksoihin 2, 6, 10. Silloin mun ja puvustuksen tehtävä on pitää huoli siitä, mille näytelijät eri päivinä, eri jaksoissa, näyttää. Eli aina kun kuvataan uuden jakson kohtauksia, tulee väliin vaate ja maski ( hiukset/meikki) vaihto. Toisin sanoen, pitää pitää kirjaa siitä, mille kukin näyttelijä minäkin jakson päivänä näyttää. Puhumattakaan siitä, onko sen kyseisen päivän aamu, päivä vai ilta ja mitä päivän aikana roolihahmolle on tapahtunut 😅
Tähän on nykyään onksi appeja, joilla voi seurata jatkumoa.
Kun näyttelijä on valmis puki-maskista otetaan kuvat, kun aletaan kuvaamaan kohtausta, otetaan kuvat, kun kohtaus on kuvattu, otetaan kuvat. Näin pystyy sitten seuraamaan, kun ehkä vasta viikon tai kuukausien päästä kuvataan jatkumoa tälle kohtaukselle, että minkä näköisenä näyttelijä jatkaa siinä seuraavassa kohtauksessa.
Kun kuvauspäivä on ohi ja on saanut lopullisen version seuraavan päivän aikataulusta, mietti seuraavan päivän kulun. Katsoo jatkumon kuvat ja koittaa mennä nukkumaan stressaamatta liikaa seuraavaa päivää. Sellasta on maskeeraajan työ tv-kuvauksissa 🤭
Näihin masentaviin numeroihin, mutta toiveikkaisiin tunnelmiin, lopetellaan tää viikko ja ens viikkoon! Nauttikaa aurinkoisesta viikonlopusta ☀️
