Tänään ajattelin ottaa aiheeksi vanlife riskit ja Dolomiitit. Ja unelmien aamukahvit.
Ensin kuitenkin pieni peruutus edelliseen postaukseen ja kolariin liittyen. Tämäkin viikko on mennyt hoidellessa tuosta kolarista aiheutunutta sotkua.
Opeli meni siis lunastukseen ja nyt olen vakuutusyhtiön kanssa koittanut käydä neuvotteluja molempia tyydyttävästä korvauksesta. Samanlaisia Opeleita on kyllä myynnissä, mutta koska niillä on ajettu vähemmän, kun mun Opelilla, niin mä “voittaisin” siinä, ja sehän ei käy.
Tänään jatketaan taas neuvotteluja, ja koska nämä vakuutusyhtiön ihmiset on ammatilaisia neuvotteluissa, ja mä en todellakaan ole, niin sen vuoksi olen kirjoittanut kaiken ylös. Jokaisen argumentin joka mulla on.
Ja nyt harmittaa, etten ole ehtinyt lukea loppuun, Lottaliina Poikkisen, Altavastaajan Neuvotteluopas kirjaa. Koska kirja on vasta puolessa välissä, niin paussaankin tämän kirjoittamisen vähäksi aikaa tähän, ja selaan kirjan äkkiä läpi!
Siispä tästä opimme taas, että “älä jätä huomiseen, sen minkä voit tehdä tänään”. Somen scorllaamisen sijaan olisi pitänyt lukea kirja loppuun! 🤦🏼♀️
https://www.adlibris.com/fi/kirja/altavastaajan-neuvotteluopas-9789510493564
No niin, nyt mä olen niin valmistautunut, kun vaan voin olla. Wish me luck!
Mitäs sille Unelma-tilille kuuluu?
No, siellä on nyt 130,08!
Kuten mä aiemmin päätin, koitan elää mahdollisimman taloudellisesti ja yritän saada vähän rahaa jäämän tilille joka kuun, lopuksi ja ne rahat siirrän sitten aina sinne Unelma-tilille. 0.01% on siis tavoitteesta nyt säästössä, mutta jokainen eurohan vie lähemmäs tavoitetta! ✌️🎉
Kun saan sinne pikiriikkisen lisää vielä, niin sijoitan ne. Nythän on ihan mahtava aika sijoittaa, kun pörssikurssit on laskenut kun lehmän häntä, sen Amerikassa riehuvan wannabe diktaattorin vuoksi.
Mutta takaisin tuohon vanlifeen!
Millaisia riskejä sä otat?
Mä olen miettinyt paljon sitä, mitä olen jo elämässäni tehnyt ja millaisia riskejä olen ottanut. Perustin ensimmäisen yritykseni kun olin parikymppinen ja välillä se on ollut tauolla kun olen seikkaillut muualla. Työpaikat ja alat on vaihtunut laidasta laitaan, mutta ne on ollut aika vähän riskisiä juttuja.
Monien mielestä mä ottanut hurjia riskejä, kun olen esimerkiksi myynyt lähes kaiken ja muuttanut talveksi Espanjaan. Mikä oli muuten sellanen, been there, done that, kokemus. Muutin sinne, ai niin ihanaan, Fuengirolaan, ja sen kokemuksen jäkeen voin sanoa, että sinne en muuttaisi, edes eläkkeellä. Ei vaan ollut mun paikka, mutta muuten kokemuksena kiva. Monien mielestä se ulkomaille muutto on kamalan kallista ja hankalaa, mutta mä sanoisin, että se on sitä miten sen ottaa.
Kun lähdin laivalle töihin ja sain kotiin paketillisen tietoa työstä, matkaliput Vancouveriin ja työsopimuksen jossa luki, että kuukausipalkka oli 146$. Se vähän jännitti, mutta lähdin kuitenkin. Sehän oli sitten siis vaan se summa, josta laivayhtiö maksoi musta kaikki työntekijä kulut, muu palkka koostui sitten “bonuksista”. Se on hurjaa kikkailua se koko laiva bisnes. Laiva seilasi Nassaun lipun alla, pääkonttori oli Miamissa, mut palkkasi Englannin Southamptonissa oleva yhtiö ja mun palkan maksoi Singaporelainen yhtiö.
Siinä pari “riskiä” jotka kannatti ehdottomasti ottaa, koska sain molemmista kokemuksista irti niin paljon.
Vanlife ja sen riskit
Ja sitten on tämä retkipaku juttu. Auton ostaminen, ihan minkä vaan auton, on aina riski, eihän siinä ikinä oikeestaan muuta kun häviä. Arvo tippuu joka ajetulla kilometrillä, osat kuluu, rkkoontuu ja huoltoa pitää varata. Ja se huollon hintalappuun varautuminen sitten, se on ihan oma verenpaineen nousunsa! Ja mitä jos se hajoaa, oikein kunnolla, jonnekin riessun päälle?
Mitäs muita riskejä tässä on?
Rakentamisen riskit
- Budjetin ylitys – yllättävät kulut, pitää siis olla puskuri rahasto
- Tekniset jutut – vesi ja sähkötyöt tehtävä kunnolla
- Aikataulun venyminen – tästä selviää sillä, ettei ei tiukkaa aiktaulua ole
- Turvallisuus – kaasu ja sähkölaitteiden oikea asennus
Reissaamisen riskit
- Auton hajoaminen – niin syvälle periferiaan, tai sivistyksen ulkopuolelle, ei ole tarkoitus mennä etteikö korjaamoa löytyisi
- Rahan hallinta – budejetti ja sen mukaan eläminen, puskuri tapahtumia varten
- Sosiaaliset haasteet – välillä on ihan kiva olla ihan yksin
- Lailliset ja rajanytlitys – paperit kunnossa ja selvittäminen ennen rajan ylityksiä
- Turvallisuus – retkikirves ja turvasumutin
Pitäskö vaan unohtaa koko juttu, vai…
Suunnitella jo reitti Lofooteille?
Koko Suomen läpi huristellen, Ruotisin pohjoispäätä hipasten ja sitten Norjan rannikkoa alas. Ehkä pari vuonoa ja sauvakirkkoa siinä matkalla käydä katsomassa? Bongaamasaa valaita veneretkellä ja ne kaikki pienet kalastajakylät.
Mulla on sellainen reilu 4 metrinen pumpattava kanootti, jolla pääsee katsomaan rantoja vedestä käsin. Se olisi ihan mahtava täällä!
Käydä patikoimassa ylämäkeä Dolomiiteilla?
Joku sellanen kevyt, puolen päivän medium reitti, joka vie n. 2500 metriin.
Ajatus herätä aamulla, avata ovi ja astua suoraan vuorten valtakuntaan kahvikuppi kädessä – se on unelma kuva, joka mulla on mielessä. Koko ympäröivä maisema täynnä jyrkkiä vuortenhuippuja ja tunne, että seisot itse maailman huipulla. Siinä sais tuntea kuinka pieniltä ja suurilta asiat voi tuntua yhtä aikaa. Tämä pelkkä ajatus, siitä aamukahvista, saa mut kananlihalle!
Viiniostoksilla Italian Toscanassa tai bongaamassa George Clooney, Como järven rannalta Bellagiosta?
Italia on vähän niin kun Suomi, siinä suhteessa, että kun se on niin pitkä maa, niin siellä on niin paljon erilaista luontoa ja maisemaa. Muuta yhteistähän niillä ei ole 😅 Siellä mua houkuta eniten ehkä se itärannikko, kun se länsi on niin turistikohteita täys, ja pohjois osat, Verona, suuret järvet ja ne Dolomiitit.
Vähän sama maisemaa löytyy Croatiasta, pienemmässä mittakaavassa. Jos esimerkiksi lähtee rannikolta Zadarista, jossa on välimerenilmasto, kuivaa ja karua, ja ajaa Velebit vuoriston läpi Sveti Rok tunnelin joka on 5,68 km pitkä, tuleekin aivan erilaiseen maisemaan.
Vuoriston mantereen puolella on sitten mannermainen ilmasto, isoja puita ja vihreää. On kun olis tullut eri maahan, vaikka väliä on vajaa 6 kilometriä.
Hakemassa tulppaanin sipuleita Hollannista?
Olen nähnyt ne Hollannin tulppaanipellot ilmasta, kun kone on laskeutunut Amsterdamin kentälle, mutta olis aivan mahtavaa nähdä ne myös maasta käsin! Sinne pitääkin sitten tähdätä maalis-toukokuun aikana, koska se on silloin kun siellä on sesonki aika. Mikä sopii mahtavasti, koska muussa reissaamisessa ja lomissa ei ole silloin vielä sesonki. Saa siis varmaan aika rauhassa katsella maisemia koko Euroopassa.
Jos kaikki tämä yllä mainittu ja kuvin havainnollistettu on mahdollista, niin miksi ihmeessä sitä ei tekisi! 😃 Mun mielestä ne riskit on pienemmät, siihen verrattuna mitä siitä voi saada.
Mulla on myös suunnitelma niiden vakuutusrahojen suhteen, joka vie mut vähän lähemmäs tätä unelmaa, mutta kerron niistä sitten ensi viikolla!
Hyödyllistä tietoa yöpymisistä reissun päällä
Yksi sivusto jota olen selaillut tosi paljon on
Siellä on tietoa puskaparkeista, ilmaisista parkkipaikoista, kaiken tasoisiin camping alueisiin ja lomakyliin. Sanoisin, että jo tuolla ilmais versiolla uskaltaa lähteä ajamaan ja löytää aina yösijan. Ja ei siinä paljon häviä, jos ottaa sen maksullisen version, joka avaa paljon enemmän paikkoja. Se maksaa nimittän vaan 9,99€ vuosi.
Tässä näkyy esimerkiksi park4niten kartta Lofooteilta ja se kuinka paljon sinne on lisätty paikkoja. Se mikä tuolla on kiva on, että siellä sivustolla on paljon kuvia. Sekä virallisten camping alueiden, että niitä joita ihmiset on itse sinne laitanut, kun on hyvän yöpymispaikan löytänyt. Sieltä siis löytää ihan helmiä, kun vähän sitä selailee!
Ihana aurinko!
Nyt kun aurinko nousee taas hyvän matkan horisontin yläpuolelle, niin mun parvekkeelle on taas alkanut paistaa aurinko, niin että siellä tarkenee olla. Koira haluaa sinne jo heti aamusta ja makoilee siellä, kunnes aurinko siirtyy. Mä olen myös siirtänyt mun aamupala/lounas ruokailut sinne “al fresco” ✌️😄
Nauttikaa keväästä ja nähdään ensi viikolla!