Multa on kysytty paljon, miten päädyin ja pääsin töihin risteilyalukselle. Joten, aloitetaan se stoori ihan alusta!
Olin jo pitkään puhunut siitä, että haluan muuttaa ulkomaille tai lähteä reissutöihin. Ajatuksena mulla oli lentoemäntä tai matkaopas, koska ne on ehkä ne ammatit jotka tulee ensimmäisenä mieleen reissutyöstä.
(Täältä voit käydä lukemassa mitä jo aiemmin tästä kirjoitin)
No, eräänä päivänä yksi kaveri sitten kysyi, että olinko nähnyt Hesarissa ilmoituksen, jolla haetaan henkilökuntaa töihin risteilyalukselle? En ollut, mutta onneksi olin puhunut asiasta, koska muuten tämä tilaisuus olisi mennyt ohi. Muistakaa siis avata suu ja puhua, siitä voi seurata mitä mahtavampia seikkailuja!
Se ilmoitus oli ihan pieni, eikä siinä oikeastaan ollut muuta kun että haetaan henkilökuntaa töihin risteilyalukselle. Otin riskin, käänsin hakemukseni ja cv:ni Englanniksi ja pistin menemään.
Muutan päivän päästä tuli kutsu haastatteluun. Tässä vaiheessa en vielä osannut innostua haastattelusta, vaan ajattelin, että miksi ihmeessä ne hakee Suomesta henkilökuntaa? Mietin että se on englannin kielinen haastattelu, eli siitä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa, niin mennään nyt kattomaan mikä tämä juttu on…
Innostus syttyi haastattelussa
Haastattelija oli Andrew, joka oli tullut Englannista haastattelemaan väkeä. Ihan aluksi Andrew kertoi koko hakija porukalle elämästä laivalla, yhtiön kolmesta identtisestä laivasta, jotka jokainen seilasi eri puolilla maailmaa, matkustajista ja tietysti palkasta. Siinä kun istui ja kuunteli, niin alkoi ajatella, että tämähän kuulostaa oikein hyvälle!
Ja se, miksi ne haki Suomalaista henkilökuntaa, oli siksi, että Amerikkalaiset arvostaa “Skandinaavista” palvelua. Koko palvelu henkilökunta oli siis Eurooppalaista.
Tämän yhteis infon jälkeen oli yksilö haastattelujen aika, ja sen jälkeen alkoi jo miettiä, että harmittaa kyllä jos ei pääse!
Laiva lähtee 8 päivän päästä Vancouverista
Haastattelusta oli kulunut kaksi kuukautta, ja mietin, että se oli vmaan siinä, kunnes puhelin soi. Soitto tuli Englannista ja laivalla oli paikka auki. Lähtö kahdeksan päivän päästä Vancouverista! Kysyin voinko miettiä asiaa ja vastaus oli, et kun lähtö on jo 8 päivän päästä 😅
Sanoin sitten kyllä tälle työtarjoukselle, ja seuraavana päivänä tuli matkaliput ja info kaikesta – lähetin tuomana kotiovelle.
Koska laivan matka jatkui Vancouverista, Alaskan kautta, Aasiaan, tarvitsin työ viisumin Amerikkaan. Siinä sitten kiireellä varaamaan aikaa viisumi haastatteluun lähetystöstä ja selvittelemään muita käytännön juttuja.
Olin silloin töissä, mutta se oli vaan ilmoitus luontoinen juttu sanoa, etten ollut enää käytettävissä. Yksi kaveri muutti mun asuntoon, eli asunto asia oli hoidossa, ja sitten ei ollutkaan enää muuta kun saada seuraavan neljän kuukauden elämä mahtuman yhteen matkalaukkuun.
Ensimmäinen päivä laivalla
Saavuin illalla Vancouverin kentälle, josta oli kuljetus hotellin, ja aamula tuli auto hakemaan mut, ja pari muuta uutta työntekijää, laivalle.
Laivalle päästyä siinä kaikessa alku hässäkässä, koti-hytin saamisessa, paperitöissä ja univormujen hakemisessa, meni ehkä 1,5 tuntia. Sitten se olikin, työvaatteet päälle ja töihin! Mulla oli meidän kakkos esimies apuna pari ekaa päivää, ja sitten olikin omillaan. Ei mitään pehmeetä laskua, mutta eipähän ehtinyt alkaa jännittää 🫣
Henkilökuntaa vaihtui aina niissä satamissa, jossa risteily loppui ja alkoi, eli oli matkustajien vaihto päivä. Se oli se kaikkein kiireisin ja rankin kaikista työpäivistä, kun porukka piti saada pihalle, laiva uuteen uskoon ja uudet matkustajat sisälle. Töitä 7-22 pienillä lounas ja ruoka tauoilla. Kunnon tulikoe siis! 🔥
4kk merellä 2 kk maissa
Sopimus tehtiin aina neljäksi kuukaudeksi, mutta paluu päivämäärää – siis se, milloin ja mistä lentää takas kotiin – sai tietää vasta noin kuukautta ennen. Se kotiin lähtö saattoi heittää pari viikkoa, siitä neljästä kuukaudesta. Riippuen missä satamissa nillä ajoin käytiin.
Sen neljän kuukauden ajan olikin sitten töitä joka päivä, eli 7 päivää viikossa, 4kk putkeen. Aamuvuoro ja iltavuoro, joka ikinen päivä. Vaikka se kuulostaa tosi rankalle, ja se olikin sitä, niin se helpotti kyllä heti kun työstä tuli rutiinia. Ja ehkä myös se, että se niiden työvuorojen välinen aika kului rannalla tai kannella auringossa makoillessa, tai jossain uudessa kaupungissa kävellen ja lounastaen.
Voi olla että aika on kullannut aika paljon muistoja, mutta mä en ollenkaan muista, että se olisi tuntunut ylivoimasen rankalle missään vaiheessa, tosin jos se olis sitä ollut, niin en sitä varmaan 4 sopimusta olisi jaksanut tehdä.
Päivääkään en vaihtais, mutta samalla-takas en enää menisi
Se, mikä niissä meno- ja paluumatkoissa oli kivaa, oli se, että lennot kohteeseen, josta laivaan noustiin tai jossa jäätiin pois, sai otta vaikka kahta viikkoa ennen tai jälkeen tulon/lähdön. Se mahdollisti esimerkiksi sen, että kun mä lähdin viimeiselle sopimukselleni, laivaan noustiin Australian Cairnsissa. Niinpä mä ja kaksi kaveria, joilla oli sama aloituspäivä – otettiin lennot sinne kahta viikkoa ennen laivan lähtöä. Saatiin siis lennot Australiaan laivayhtiön piikkiin ja maksettiin itse vain majoituksesta! Täydellinen kahden viikon Australian lomadiili ✌️
Kun se suunnilleen 4 kuukautta oli painettu töitä 7 päivää viikossa, oli siis aika palata kotiin ja jäädä odottamaan, että lähetti tuo uudet liput ja infot
Joka risteilyn jälkeen saatiin tuommoinen “report card” johon asiakkaat sai pisteyttää ja antaa meistä palautetta, ja jos rivi ei ollut pelkkiä kymppejä, mietittiin , miksi ja miten saadaan kymppi-rivi seuraavan risteilyn jälkeen. Tuo alempi lipuska, on se kovasti odotettu tieto, siitä mistä satamasta, ja milloin, lentää kotiin. Tuon lipuskan mukaan olen tullut Roomasta, Lontoon kautta, Helsinkiin.
Millaista se itse työskentely laivalla on?
Mä työskentelin hyttiemäntänä, eli mulla oli oma osa hyttikäytävää jonka matkustajista mä huolehdin. Siihen kuului kaikki siivouksesta, huonepalveluun ja sihteerinä olemiseen 😅 Töitä oli joka aamu 8-n.12, jonka jälkeen oli tauko, ja iltavuoro jatkui 18-22. Siinä välissä ehti sitten käydä maissa, jos oltiin satamassa, tai nauttia kannella, jos oli meripäivä.
Koska meidän laiva oli ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️ kelluva hotelli, niin meidän piti opetella omien hyttien matkustajien nimet ulkoa ennen kun he astui laivaan. Matkustajia kutsuttiin siis nimillä, aina kun käytävällä vastaan tuli. Hyttejä, joista itse huolehti, oli 6-10, riippuen siitä millä kannella työskenteli. Korkeammalla oli kalliimmat isommat hytit ja vähemmän hyttejä, eli vähemmän asiakkaita, mutta sama pinta-ala huolehdittavana.
Matkustajilla saatto olla mitä ihmeellisimpiä toiveita ja mietteitä…
Eräälle pariskunnalle käytiin esimerkiksi ostamassa uusi patja sänkyyn, kun eivät olleet tyytyväisiä siihen mikä sängyssä oli.
Suurimmaksi osaksi matkustajat oli oikein kivoja, vaikka vanhan ja uuden rahan eron huomasi aika hyvin. Ne jotka oli tottuneita “rikkaana” oloon, oli tyytyväisiä, ja tiesi, että palvelu pelaa, mutta itse, tai vastikään rikastuneet oli vaativampia, eikä selkeästikään luottanut siihen että saavat kaiken vaatimatta.
Suosittelenko lähtemään töihin risteilyalukselle?
EHDOTTOMASTI! Kuten jo aiemmin sanoin, niin päivääkään en vaihtaisi pois!
Suosittelen sitä kaikille
- Jotka haluaa nähdä maailmaa. Mikä parasta, tällä tavalla tienaa samalla rahaa!
- Jos olet asiakaspalvelija ja valmis tekemään vähän extraa sen asiakaspalvelun eteen
- Jotka rakastaa sosiaalista työtä ja -elämää
- Jotka tulee toimeen kaikkien kanssa
- Jotka pystyy asumaan kahden hengen hytissä vieraan ihmisen kanssa
- Jotka ei tarvitse yksityisyyttä
- Jotka et pelkää kovaa työntekoa
- Ja viimeiseksi, jos et tule merisairaaksi kovissakaan myrskyissä
Se mitä itse kahden vuoden aikana sain kokea ja nähdä, kun lähdin töihin risteilyalukselle, kaikki ihmiset ympäri maailmaa joihin sain tutustua, ja työkokemus jonka siitä sain. Se on niin paljon enemmän, kun suurin osa ihmisistä tulee ikinä kokemaan!
Kaiken tämän jälkeen – lähtisinkö itse risteilylle?
En todellakaan, vaikka maksettais 😅
Se että koko mun loma olisi suuniteltu ja aikataulutettu, syömisistä, siihen mitä teen ja kauanko voin viettää eri paikoissa, ja se, että olisin jumissa muutaman tuhannen muun ihmisen kanssa merillä… Ei kiitos. Koska sellainen risteily olisi ainoa johon mulla olisi varaa, niin se on iso, ei kiitos! Jos taas mulla olisi rahaa niin kun niillä meidän matkustajilla, niin mä voisin vuokrata pienemmän jahdin ja mennä sillä minne haluan, kenen kanssa haluan, enkä olla riippuvainen aikatauluista ✌️😄
Ja se, että mun unelma on retkipaku, kertoo jo ehkä siitä, lähtisinkö mielummin risteilyaluksen buffaan jonottamaan ruokaa vai grillaamaan nuotiolle.
Kerron teille vielä tulevaisuudessa mystisestä mustasta amex:ista, ja muista sattumuksista matkustajien kanssa!
Ihanaa viikonloppua ja tovotaan että maailman järjestys palaa nopeasti, että pääsee sijottelemaan ja nopeammin kiinni unelmaan! 💖🚐