Mä ajattelin, että teen pienen postauksen siitä, kuka tämän blogin takana on, mitä mä teen, mitä mä olen rakennellut tähän mennessä ja miksi mulla on nyt tämä retkipaku projekti meneillään.
Mä olen siis Anne, meikkaaja-kampaaja pääkaupunkiseudulta, mutta lähtöisin Lappeenrannasta ja Ruotsin kautta tänne “kotiutunut”. Jo aiemmin olen kertonut, että olen työskennellyt lentoemäntänä ja risteilyaluksella hyttiemäntänän. No, ei tämä emännöiminen tähän jää, nimittäin työurani aloitin Mäkkärissä asiakasemäntänä. Mä olen siis jo ihan ammatti-emäntä. Mun serkku uhkaileekin tasasin väliajoin ilmottavansa mut Maajussile morsia -ohjelmaan, koska se maatalon emäntä multa vielä tuosta CV:stä puuttuu 😅
Vaihtelin alaa siihen asti, kunnes opiskelin tämän maskeerauksen, kampaajana olon rinnalle. Sitten vasta tuntui, että löytyi se oma juttu. Mahtavinta tässä työssä on ihanant kollegat ja asiakkaat ja se, kun voi niin pienillä jutuilla kuin meikeillä ja suoristusraudalla, saada ihmiset ilosiksi.
Se kun näkee, että joku on tyytyväinen siihen, kuka peilistä katsoo takaisin. Tän päivän kauneus standardit kun on brutaaleja. Eikä sitä helpota yhtään se filttereiden olemassaolo. Iho sileeks ja meikit namaan napin painalluksella, ja missään ei tarvii mainita, että se ei ole todellista elämää.
Voisin tulevaisuudessa tehdä postauksia noista mun eri työpaikoista. Niin näet miten se täydellinen profiilikuva syntyy, jos ei ole itsellä mieletöntä meikkipakkia ja pientä kotistudiota, tai mitä kaikkea tarvitaan siihen, että tv ohjelma saadaan nauhotettua. Sitten näette, miksi mä rakastan mun työtä 🩷
Edellä mainittujen emännöintien ja muiden töiden lisäksi, olen myynyt “arkivaatteita” parissakin eri liikkeessä. Hääpukuja ehdin myydä vaan kaksi viikkoa, kunnes selvis, että liikken miespuolinen omistaja istui vankilassa erittäin ällöttävän rikollisen toiminnan takia.
Siihen päivään loppui sitten mun ja mun kollegan urat hääpukualalla 😅
Yrittäjän arki, uhka vai mahdollisuus?
Tätä nykyistä työtä, jota olen jo yli 15 vuotta tehnyt, teen freelancer yrittäjänä. Siinä on puolensa ja puolensa. Siihen, että pystyi rauhassa elelmään, ilman että panikoi töiden riittävyydestä, meni aika monta vuotta. Ja maailmantilanteiden muuttuminen on näyttänyt, että se on arkipäivää näinkin pitkän ajan jälkeen, vaikka on ne vakiotilaajat ja asiakkaat.
Joko on aivan liikaa töitä, tai aivan liian vähän. Kukaan ei pidä huolta siitä, että töitä ei ota liikaa, jos niitä on, ja välillä huomaakin, että kalenteriin on livahtanut 10 päivän työputkia. Tai että kuukaudessa on vaan yhden päivän vapaita ja joka viikonloppu menee töissä.
Vaikeinta on ehkä se, että on niissä kiire ajoissa vastuussa siitä omasta terveydestä ja jaksamisesta. Koska haluaa tehdä kaiken mitä on tarjolla… Mutta, silti mä valitsen yrittäjyyden joka päivä!
V#%#ttaako sua mennä töihin?
Vai menetkö joka päivä mielelläsi työpaikalle? Onko sulla siellä kivat työkaverit?
Parasta tässä friikku yrittäjyydessä on se, että voi itse valita mitä tekee, kenen kanssa työskentelee ja milloin pitää vapaata tai lomaa. Mä teenkin nykysin enimmäkseen tv:tä, kuvauksia valokuvaajien kanssa ja yksityisasiakkaita. Välillä, niin kuin ens kuussa, teen yhden nuorten sarjan. Leffa- ja sarjapuoli ei oikein ole mun lempparia, mutta niitä on kiva käydä muutaman vuoden välein tekemässä 😅 Teatteria ja oopperaa tein urani alkupuolella pitkään, mutta tuo kulttuuriala kun on niin huonosti palkattua ja päivät lyhyitä, niin freelancerinä sillä palkalla on aika haastavaa selvitä.
Mä olen onnekas, kun ei ( melkein ) kertaakaan ole v#%#ttanut mennä töihin. Ja siksi sitä on kai jaksanutkin näin kauan. Nyt tosin alkaa tunta siltä, että tätä oravanpyörää on jatkunut aivan liian kauan. Ei niin kun näy mitään valoa siellä tunnelin päässä, mitään loppua tälle juoksemiselle. Enkä halua lopussa olla yksi niistä, joka sanoo, että “olis pitänyt tehdä vähemmän töitä ja elää enemmän”. Siksi mä painan nyt tätä retkipaku projektia 100% teholla eteen päin.
Koin pienen herätyksen hetken eilen…
Ei, en hengellistä herätystä 😅
Ollaan koitettu yhden kaverin kanssa nyt marraskuusta asti sopia treffejä, eikä ne ota toteutuakseen töiden takia. Nyt kun sitten viestiteltiin, niin Miia pisti, että “Helmikuu vaan katos jonnekin.” Ja mä havahduin siinä ajattelemaan, että viime vuodet on vaan kadonnu jonnekkin! Samaa juoksua kuukaudesta toiseen.
Koronan aika sekotti aikakäsityksen myös aivan täysin ja samalla, kun tuntuu, että pandemiasta on vaan vähän aikaa, niin siitä on jo KOLME vuotta sitten, kun se LOPPU! 😱
Taas päästään siis siihen “What you don´t change, you choose”, eli, se mitä et muuta, valitset. Mä päätin muuttaa mun elämän ja valita jotain muuta. Ja tässä sitä nyt ollaan. 10 000€+ valmiina, mutta ilman sitä retkipakua. Vielä toistaseksi. Sillä välin, kun odottelen täydellisen auton ilmaantumista, niin näytän mitä saa aikaan, kun vaan tekee 😄
Mitä mä olen rakennellut, tuunaillut tai remppaillut tähän mennessä?
Tämä on ehkä yks mun lemppari hommista. Vanhojen huonekalujen tuunailu. Kun näkee huonekalun, joka on jo ehkä nähnyt parhaat päivänsä, suunnittelee sen uusiksi ja tekee siitä taas sellasen, että sen haluaa laittaa esille!
Mä olen niin kauan kuin muistan, ollut käsillä tekijä. Ommellu, neulonu, nikkaroinu ja tuunaillu. Muutama vuosi sitten, mä menin jäseneksi sellaiseen yhteisverstaaseen, jossa on kaikki koneet ja tarvikkeet, ja sinne saa sitten mennä väsäämään isompaa tai pienempää projektia. Se oli silloin, kun oli vähän hiljasempi ajanjakso töiden kannalta ja enemmän aikaa harrastaa. Olisiko ollu silloin, kun vielä toivuttiin koronasta. Silloin mä tuunailin esimerkiksi tällasia juttuja…
Mua harmittaa niin paljon, kun ihmiset on heittämässä pois täyspuisia hyviä huonekaluja. Onneks sain pelastettua edes muutaman! 😅
.
Se kaikkein paras rakennelma?
No, se on aivan varmasti se mun kesähuone! Eli tämä… 👇
Alla olevasta postauksesta pääset katsomaan lisää kuvia kesähuoneesta ja sen rakentamisesta 👇
Toinen ihana juttu, jonka tuonne mökille olen väsäillyt, on pergola. Parasta näissä kaikissa tekemisissä on se, kun ne on valmiita ja oikeesti käytössä. Se kun niistä pääsee nauttimaan! ☀️
Multa on usein kysytty, että miten mä osaan, mutta enhän mä osaa, mä vaan teen! 😅 YouTube on ihan paras paikka selvitellä miten mikä vaan tehdään. Sanoisin, että ainoa mitä oikeesti tarvii, on se kiinnostus sitä tekemistä kohtaan. Kaiken muun oppii interwebbistä 😄✌️
Hyvänä esimerkkinä laatottaminen. Katsoin neljän minuutin YouTube-videon siitä miten se tehdään. Liima seinään, laatta paikoilleen, rakotikut laattojen väliin ja seuraava laatta jatkoksi. Kuivuttua saumalaasti rakoihin ja silikonit reunoihin. That´s it! Se ei oikeesti ole sen vaikeempaa ja kun tuo ei ole märkä tila, niin ei tarvii ajatella mitään vesieristeitäkään.
Mun keittön välitila oli tuota mustaa pleksilevyä ja sen laatottamiseen sopii hyvin laattaliima, jonka sai kätevästi suoraan purkista levittää seinään. Vaikeinta oli tuo laattojen oikein leikkaaminen ja muutama kirosanakin taisi livahtaa, kun välillä ei vaan saanut taottua päähänsä, mikä kulma laatasta pitää leikata 😅
Esimerkiksi tällasta olen puuhastellut ennen tätä retkipaku projektia. Nyt syyhyy jo sormet niin kovasti, että pääsis taas tekemään!
Ihanaa loppuviikkoa ja laitan uudet numerot lauantaina, kun tämän viikon pörssi on sulkeutunut viikonlopuksi ✌️😃