Miten unelma toteutetaan?

Mä tässä kaiken loskan ja pimeyden keskellä rupesin miettimään, että onko tämä nyt tässä? Onko tämä tätä samaa, päivästä toiseen toistoa, loppuun asti?

Vai pitäsikö nyt toteuttaa se unelma ja mikä se unelma sitten on?

Älä käsitä väärin! Rakastan mun työtä. 99 % ajasta mulla on kivaa töissä, eikä se tunnu edes työltä. Kiitos siitä kuuluu sille, että saan tehdä sitä, mitä rakastan, ja mulla on aivan huippukollegat ja asiakkaat. Päivät kuluvat yrittäjänä kauneuden parissa, mutta eihän tää kaikki voi olla tässä…

https://www.instagram.com/makeupannerautio

Mitäs mä olen tähän mennessä tehnyt?

Olen työurani aikana kokeillut kaikenlaista, laidasta laitaan. Esimerkiksi hampurilaisten tekemistä, kampaajayrittäjänä olemista, hääpukujen myyntiä ja matkustelua.

Mielenkiintoisin ja ehkä hauskin työ oli, kun olin aikoinani kaksi vuotta pienellä luksusristeilijällä töissä. Ei sellaisella Karibian megalaivalla, vaan sellaisella, joka otti 200 matkustajaa ja meitä henkilökuntaa oli 160. Se oli sellainen laiva, että jos matkustaja sanoi “Hyppää”, niin kysyttiin: “Kuinka korkealle, Mr. Johansson?” Ja meidän piti siis tosiaan opetella “oman alueen” asiakkaiden nimet ulkoa, ennen kuin matkustajat tulivat laivaan, ja matkustajia piti kutsua nimellä, kun käytävällä vastaan tuli. Sen kahden vuoden aikana tuli kierrettyä maailmaa aika kattavasti Kanadan rannikolta alkaen, Aasian, Oseanian, Australian, Lähi-Idän ja Suezin-kanavan kautta Välimerelle. Kerron lisää tuosta laivatyöstä jossain tulevassa postauksessa! Englantilaisesta herrasta, joka matkusti aina vaimonsa ja rakastajattarensa kanssa, sekä amerikkalaisesta herrasta, joka oli ensin viikon Välimeren risteilyllä tyttöystävänsä kanssa ja saapui “uutena matkustajana” seuraavalla viikolla takaisin vaimonsa kanssa. Ja kukaan miehistöstä ei saanut mokata, ja paljastaa, että tunsi herran jo edelliseltä viikolta.

Laivailun jälkeen siirryin merestä ilmaan ja lentoemännäksi. Sitä en sitten jaksanutkaan kuin parisen vuotta, ja siitä olikin luksusristeilijän glamour kaukana, kun vedettiin edestakaisia Malagan lentoja ja vietiin eläkeläisiä etelään golfaamaan. Se lentoemännän ammatti oli kuitenkin, kampaajan lisäksi se, mitä aina pienenä sanoin isona tekeväni, niin piti se vielä käydä kokeilemassa.

Mites tästä nyt sitten jatketaan?

Olen tässä jo useamman vuoden miettinyt, että jos mun työn ja seikkailunhalun saisi yhdistettyä jotenkin, niin se olisi täydellistä. Ja useamman vuoden olen haaveillut osa-aikaisesta reissaamisesta itse rakentamassa ‘asuntoautossa’, eli pakussa.

Se tällä hetkellä niin trendikäs van life vetää siis kovasti puoleensa.

Niinpä, mä ajattelin, että lähden tässä rakentamaan sitä kohti. Toteuttamaan sitä unelmaa.

Mulla ei ole tällä hetkellä rahoitusta, tiloja, työkaluja tai selvää suunnitelmaa.

Mulla on unelma ja visio, ja nyt mä alan selvittää, opiskella, haastatella ja tehdä loputtomia ‘to do’- ja ostoslistoja.
Mikä sun unelma on?

Olisi ihanaa jos tulisit mukaan seuraamaan tätä matkaa!

Nähdään ensi viikolla!