Luin tässä muutama päivä sitten yhden vanliferyhmän kommentointia siitä, kun joku kysyi, miten ihmiset on aloittaneet ratkipakuilun. Siellä oli paljon kommentteja niiltä, jotka haluaisi, mutta jotka ei uskalla. Joille se tuntui syystä tai toisesta liian isolle tai pelottavalle. Yhteen kommenttiin kuitenkin jäin kiinni ja se oli kommentti tyyliin, “pelottaa, että jos auto hajoaa”. Ajattelin, että tämä on varmaan ihminen, joka ei ole aiemmin omistanut autoa, koska autohan hajoaa aina 😅 Mulla on alusta asti ollut se ajatus, että tottakai se menee rikki ennemmin tai myöhemmin. Se on itsestäänselvyys. Tuntuu, että pikkuvikoja tulee autoihin ihan yhtenään!
Sen auton rikki menemiseen tottuu kyllä nopeesti. Viiimeistään sen ensimmäisen vikavalon ja korjaajalaskun jälkeen, eikä se niin kamalaa ole. Siihen pitää vaan asennoitua (ja varautua), että niin tulee käymään.
🟠 vs. 🔴
Mulla on tätä ennen ollut vaan henkilöautoja ja niissä on jo saanut tottua vikavalojen syttymiseen. Nyt tosin osaa ottaa vikavalot vähän rauhallisemmin kuin niiden ensimmäisten kertojen syttyessä. Oranssi tarkoittaa yleensä, että vie tarkistettavaksi ja luetuta vikakoodi. Useimmiten se on ollut joku sellainen vika, jonka kanssa ajoa on voinut jatkaa, mutta korjaajalle on pitänyt varata aika. Punaista valoa ei onneksi ole tähän mennessä tullut, koska se on se Älä aja enää metriäkään tai vielä pahempana se moottorin lukitus valo. Se oli sitten reissunteko siinä.
Mutta siis… realiteetti on, että se on auto, joka ikinen osa siinä on kuluva, siinä on esimerkiksi miljoona suodatinta, jotka menee aika ajoin tukkoon ja pitää vaihtaa. Ja kun yksi isompi asia menee, niin se saattaakin sitten avata kokonaisen Pandoran lippaan. Niin kuin nyt tässä mun autossa jo luovutus reissulla siihen syttyi se vikavalo, joka kertoi EGR-venttiilin menevän vaihtoon.
No, sehän ei loppunut siihen, koska auto on vähän niin kun kroppa. Kun yksi kohta reistailee, niin se vaikuttaa seuraavaan kohtaan ja kohta sekin on jumissa tai risa. Näin kävi nyt ahtimelle, eli turbolle. Se rikkoontui siitä, että EGR oli tukkeutunut. Nyt meni siis turbo vaihtoon. Oireet autossa oli aivan samat kuin EGR:n kanssa, eli ajossa hävisi tehot ja auto kehotti Check Engine.
Kun teet työtä käskettyä
Kun tämä Check Engine tuli siihen kojelaudan näyttöön ensimmäisen kerran, tein tietysti työtä käskettyä. Vedin auton sivuun, avasin konepellin ja “tarkastin moottorin”. En tiedä yhtään, mitä olin ajatellut sieltä löytäväni tai mitä ajattelin osaavani asialle tehdä, mutta sieltä mä itseni löysin. Tien poskesta, pää konepellin alla. Vähän siinä kyllä alkoi itseäni hymyilyttämään, joten paiskasin konepellin kiinni ja Googlailin lähimmän ammattilaisen.
Sinne ei onneksi ollut kuin parin kilometrin matka ja koska se oli oranssi se vikavalo, ajelin hiljalleen korjaamolle, jossa asentaja ystävällisesti lykkäsi auton kiinni tietokoneeseensa ja kertoi huonot uutiset. Turbo vaihtoon. Sain kuitenkin luvan jatkaa ajoa, kunhan en revittelisi ihan kamalasti. Ei siis kovia kiihdytyksiä ja turbon huudatusta täysillä.
Miten meni, noin niin kuin omasta mielestä?
Kun mä tätä tilannetta mietin, niin tämä kävi mun mielestä parhaalla mahdollisella tavalla. Koska auto on käytetty, siinä on jo kulumaa. Oli siis vaan ajan kysymys, milloin jotain menee rikki ja vaihtoon. Ja koska olin päättänyt että ostan sen autoiikkeestä, enkä yksityishenkilöltä, niin siinä tulee takuuta mukana. Tässä tapauksessa tämä päätös oli enemmän kuin kannattava!
Mähän sain jo sen EGR-venttiilin vaihdettua kokonaan autoliikkeen piikkiin, koska se meni jo ennen kuin auto edes mulle oli luovutettu. Ja koska tämä oli vähän niin kuin jatkumoa sille samalle ongelmalle, maksoi autoliike tästä puolet. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että kyseessä on auto, jolla on jo kilometrejä alla ja on vaan ajan kysymys milloin osia menee vaihtoon.
No, kaikki tämä tarkoitti siis mulle sitä, että mä maksoin reilun 1000 € siitä ahtimesta itse. Joo, se on iso ja kallis remppa, mutta nyt mulla on auto, johon on vaihdettu 2 kallista osaa, joiden pitäisi nyt kestää kymmeniä tuhansia kilometrejä. Voisi sanoa, että mulla on ikäistään paremmassa kunnossa oleva auto JA mä olen maksanut näistä remonteista vain 30% itse. Se EGR oli vajaa1000 € ja ahdin reilun 2000 €
Olenko mä siis voiton puolella kaikessa tässä, vaikka näin kävi? Mun mielestä ehdottomasti KYLLÄ!
Nyt tuntuu turvalliselle ja hyvälle lähteä ajelemaan pidempääkin ulkomaanreissua ilman huolta siitä, että ainakaan nuo isot jutut hajoaa ihan ensimmäisillä kilometreillä.
Jos auton hajoaminen on se asia, joka estää sua toteuttamasta retkipaku-unelmaa, niin mieti mieluummin, miten siihen voi varautua sen sijaan, että luopuu koko unelmasta. Voi ajatella, että sen auton hajoaminen jossain vaiheessa on väistämätöntä, varautua siihen rahallisesti ja hypätä rohkeasti vaan siihen unelmaan!
Ja vaikka olisi tien päällä, kun joku hajoaa, niin autoja on maailman joka kolkassa. Siispä niitä mekaanikkojakin on maailman joka kolkassa. Google translate vaan käyttöön ja saat mahtavan reissutarinan! Ei ole ongelmia, on vaan ratkaisuja 😁✌️
Kannattaisiko itselle ostaa sellainen vikalukukoodin lukija?
Sitä mä olen miettinyt vakavasti. Nopealla haulla niitä on kolmea kategoriaa.
- Perusmalli 10-30€
- Keskitason lukija 30-100€
- Ammattitason 100-400€
Muutamalla kympillä pystyisi siis paikantamaan sen vian tien päällä ja netistä saisi varmasti apuja siihen, miten toimia sen kyseisen vian kanssa. Vaikuttaako ajoon merkittävästi niin, että rikkoisi ajaessa autoa vielä lisää, vai onko “vaan” joku päästösuodatin, joka on tukkeutunut. Lisäksi, jos sattuu olemaan jossain askeettisemmassa paikassa reissun päällä, voi mekaanikolle näyttää ja selittää suoraan missä vika on.
Mitä enemmän tätä miettii, niin kyllä se sellainen pieni laite taitaa muuttaa mun hanskalokeroon!
Turhautuminen vai kätevää asian äärellä oppimista?
Vaikka tämä on vähän turhauttavaa, niin tämän kaiken keskellä mä olen oppinut niin paljon uutta siitä, miten tämä mun auto toimii. Ja minkälaisia autot ylipäätään nykyään on, kun kaikki on liitetty sähköihin ja kaikki asiat ilmoittelee koodein. Välillä pelkästään siitä, että ajat vesilätäköön ja paikat saa vähän kosteutta. Ne vikakoodit saattaa myös siksi tulla ja mennä. Siksi ei siis heti sen valon syttyessä ajatella, että “nonni, tää oli nyt tässä!” 😅
Ja kyllä, hetken mua jännittää joka kerta, kun painan kaasua, että syttyykö taas vikavalo, mutta se menee ohi, niin kuin se turhautumisen tunnekin.
Isoja remontteja ja miten niihin voi varautua?
Seuraava isompi remontti onkin sitten jakopään hihna. Sinne on tosin 30 000 kilometriä tai kaksi vuotta. Siinä kun tulee joko kilometrit tai aika vastaan, riippuen siitä kumpi täyttyy ensin. Tämä on siitä kätevä remppa, että kun sen tietää olevan edessä, voi siihen varautua jo hyvissä ajoin. Rahaa ehtii jo laittaa sivuun ja sijoittaa, ettei sitten kuormita taloutta yhtäkkiä. Tällä mennään nyt siis eteen päin ja pidetään sormet ristissä, että oranssia tai varsinkaan punaista ei kojelaudassa näy!
Nyt oli vähän tällainen autoteknisempi, mutta mun mielestä tärkeä postaus ajatelle tätä auton omistamista. Sen sanon vielä, että nämä pakettiautothan on tehty ajettaviksi ja vielä raskailla kuormilla. Siitä syystä niitä myynnissä olevia autoja on vielä hurjilla kilometreilläkin. Pakujen osat on vähän järeämpiä kuin henkilöautojen. Voi siis sanoa, että käyttöikä ja kilometrit pakuilla on pidempiä ja isompia.
Nyt kun mulla on retkipaku taas pihassa, niin mä painelen takas rakentamaan! Ensi kerralla näette sitten retkipakun sisuksen joka on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen ✌️😃
